MIKSI NIIN VÄHÄN TYKKÄYKSIÄ...?

Tänään sain käydä erikoisen keskustelun, kun juttelin puhelimessa tuttuni kanssa.
Ystäväni kysyi, miksi Facebook-sivullani on niin vähän tykkäyksiä, kun minulla on kuitenkin lähes koko ajan kalenteri tukossa? Pitäisikö sinun nyt ryhdistäytyä?

 - Olin ensin hieman hämilläni, kun en osannut odottaa moista kysymystä, mutta vastasin turhia miettämättä;

Olen tehnyt töitä ihmisten parissa useamman vuoden, nauttinut siitä ja saanut hämmentävän paljon positiivista ja kannustavaa palautetta. Se on ollut piristävää ja puolestaan puhuvat tulokset kannustavat minua jatkamaan tätä hikistä työtä. Aina tulee totta kai ikävääkin: Yhden käden sormet riittävät kuitenkin negatiivisen palautteen määrään, ja siksi ne ovatkin jääneet mieleen ilkeinä peikkoina, jokainen omana tapauksenaan. Näissäkin kyse on ollut 80%:sti vain siitä, ettei asiakas ole saanut parissa kuukaudessa rantakuntoa tai en ole voinut vastata sähköpostiin tunnin sisällä.

En ole joutunut koskaan tyrkyttämään itseäni, enkä ole yrittänyt olla jotain muuta, kuin olen. Olen mielestäni läsnä (saa sanoa, jos näin ei ole) ja olen tunnin asiakkaan kanssa tätä kuunnellen ja auttaen. Tunti ei ole tarkoitettu minua varten, vaan asiakastani! En siedä sitä, että tunnilla vain puhutaan niitä näitä, varsinkin että valmentaja puhuisi vain itsestään! Haluan pistää asiakkaan tekemään töitä ihan tosissaan kohti tavoitetta ja puhumaan ennemminkin omista tunnetiloistaan, kuin että itse jaarittelisin. Sen kuitenkin myönnän, että kun minun ja asiakkaan välille on syntynyt luottamus ym. niin jutteleminen tekemisen yhteydessä on monipuolisempaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että treeni pysähtyisi seinään. Lopetan kyllä jauhannan, kun uusi sarja on aloitettava ja pidän huolta hikitakuusta ;).

 Otan mielestäni jokaisen asiakkaan huomioon omana ihanana yksilönään, joten jokaisen kohdalla tunti on erilainen kehonkielellisesti, verbaalisesti ja sisällöllisesti. Vaikka sattuisi käymään niin, että liikkeet ovat kahden asiakkaan kohdalla samat, niin niiden tempo, sarjat, toistot, palautukset ja rytmitys voikin olla päinvastaiset. Tarkoitus on kehittää asiakkaan ominaisuuksia, tsempata viimeiseen toistoon asti ja sen yli + pitää hauskaa! EN ikinä aseta asiakasta tilanteeseen, että hän joutuisi naurunalaiseksi tai joutuisi tekemään väkisin liikkeen, joka ei vaan meinaa onnistua. Sovellan liikkeen helpommaksi ja mennään alkuperäistä liikettä kohden porras portaalta.

Olen täysin tyytyväinen siihen, mitä minulla on juuri nyt, joten miksi minun pitäisi käyttää energiaani mielettömään markkinointiin? En toki arvostele heitä, jotka sitä tekevät ja se on heille varmasti hyväksi, jos asiakaskuntaa ei ole tarpeeksi tai haluaa vain tulla mahdollisimman monelle tutuksi.

 Minulle riittää tämä, mitä minulla on: Ihanat asiakkaat, joista yhdenkin kanssa on yhteistyötä takana kohta jo 4 vuotta ja uusia tavoitteita kohti mennään kovaa porskuttaen. Uudet asiakkaat saan pitkälti tyytyväisten asiakkaiden kautta tai salilla vain joku tulee koputtamaan olkapäähän haluten minulta apua. Oma tekemiseni asiakkaan parissa on jo omalla kohdallani se "hiljainen" markkinointitapani.

 Asiakkaiden ohella oleva PT-kouluttajan hommat tuovat mahtavaa vaihtelua peruspäivään ja yritysliikunta on myös äärettömän palkitsevaa. Henkilökunta, jota koutsaan on lämmin, energinen ja imee itseensä liikepankit, joita yhdessä teemme. Toiminnallista, oman kehon painolla ja ilman isoja palautusaikoja sarjojen välillä. Tempo on joo vauhdikas, mutta kivaa! Palautekin on ollut hyvää :) ja pidän jokaisesta heistä ihan oikeasti. Tässä työssä törmää valloittaviin persooniin - Tykkään!

En siis kaipaa ylimääräsitä markkinointia! En myöskään halua tilannetta, jossa jonossa on 20 ihmistä, joille joudun sanomaan, ettei minulla ole tilaa. Nytkin olen hieman ylibuukattu, mutta se on oma valintani. Kotona on kiva käydä nukkumassa ;).

KYLLÄ, minulla on hyvä olla ja KYLLÄ pidän työstäni ja EI, en ole moksiskaan jos Facebookkiin ei ole tullut tykkäyksiä, kun kenellekään en sivua edes mainitse :D.

Olipa avautuminen!

KOHTA MÄ ROMAHDAN

Niin kuin otsikko kertoo; kohta mä romahdan, mutta en negatiivisessa mielessä :).

Ensi viikolla alkaa syksy kunnolla ja päivät täyttyy omista asiakkaista, Personal Training-kouluttajan hommeleista, yritysliikunnasta ja Kepeästä Kuntokuurista.

Laskin tuossa pari päivää sitten, että viikkotunnit kohoavat 30-34 tuntiin, mikä on aika paljon! Moni voi ajatella, että eihän se ole tuntimäärä eikä mikään, kun jää alle 38,5h:n. Työ jota teen, on rehellisesti sanottua erittäin kuormittavaa ja aikaa vievää. Onneksi pidän työstäni!
En siis aijo valittaa, kun työtä kerran on, mutta en ihmettele, jos jossain vaiheessa iskee kunnon lobotomia kotiin päästessä :).

Odotan innolla PT-koulutuksen starttaamista! Ryhmä on iso, mutta saapahan toteuttaa itseään ja samalla toivoa, ettei oppilaat vain  yritä oppia asioita ulkoa, vaan sisäistää kuulemansa ja näkemänsä.
Ainoa alustava harmi ryhmän suhteen on, etten pysty antamaan yksilöllistä palautetta niin paljon kuin toivoisin, sillä muuten tunnit venyisivät aamusta iltaan ja illasta aamuun. Toivon siis joukkiolta skarppiutta ja tiedonjanoa koulutuksen ulkopuolellakin. Kehitys ja oppiminen loppuu tyytyväisyyteen ;).

Jos mietin omaa koulutustani ja kursseja joilla olen käynyt, niin eniten olen oppinut nimenomaan tekemällä ja hakemalla itse sitä tietoa. Suurena plussana on ollut myös lajitaustani keihäänheitto, joka pitää sisällään monipuolista tekemistä. Muttapa joo...se siitä hölinästä.

Tykkään kovasti toiminnallisesta treenistä! Vaikka perus puntissakaan ei ole mitään vikaa, niin varsinkin lenkkeihin tykkään sisällyttää kaikkea muuta kuin vain juoksentelua. Loikat, kinkat, kyykyt, koordinaatiot, portaat ym. ovat huikean kiva lisä ja kehokin toimii paremmin. Oma motivaatiokin pysyy paremmin tekemisessä mukana, kun on vaihtelua.

Nyt tosin matkaa hidastaa nyrjähtänyt nilkka! Viime viikolla onnistuin lämmittelyn yhteydessä poksauttamaan vasemman nilkan ja nivelsiteet joutuivat koville. Nyt pari viikkoa mennään jalka tuettuna ja omia treenejä soveltaen. Saa nähdä, milloin juoksuaskelia voi taas ottaa. Kovasti kuitenkin jo kuntoutan ja en anna kivun häiritä elämää :). - Kaikki, mikä ei tapa, on IHANAA!

Iowa city

Pyöräilyreissu menikin ilman kenttää ja internettiä. Huikea viikko takana! Oli aika järkytys nähdä itsensä peilistä monen päivän jälkeen kun naama oli ihan ruskea ja tukka hirveessä solmussa monen päivän telttailusta. Kilometrejä tuli se 700-800 ja uusi nopeusennätyskin alamäessä pyörällä 70km/h :D sää oli muuten todella hyvä, vain yksi ukkosmyrsky torstaina yöllä. Suomessa en ole ikinä kokenut yhtä kovia ukkosia kuin täällä. Telttaillessa niitä ei tietenkään toivoisi, mutta onhan ne komeita :)

Nyt ollaan Iowa Cityssä motellissa ja lähdetään kohta ajamaan Chicagoon.

Omaha, Nebraska

Ollaan nyt aika lähellä Omahaa ja ajetaan vielä pari tuntia pohjoiseen, pistetään teltat pystyyn ja huomenna aamulla lähdetään pyöräilemään. Katsoin että kolmas päivä on aika rankka, yli 170km ja sää kuumenee. :)

Aurinkoista viikonloppua!

Chicago

Täällä sitä nyt ollaan. Sää on ollut hyvä ja on tullut pyöräiltyä paljon. Chicago on ihan loistava pyöräilykaupunki. Hiilareita pitäisi alkaa tankkaamaan ja vettä juomaan vähän enemmän. Lämpötilat alkaa loppuviikosta nousemaan ja näyttäisi pyöräilystä tulevan aika hikistä. Nyt on mentävä vähän shoppailemaan! :)

-Elle

Lomatunnelmia

Hellurei pitkästä aikaa!

Viimeiset 4 viikkoa on mennyt lomaillessa. Kuvittelin aluksi olevani täällä päivittäin fiilistelemässä tunnelmia, mutta toisin kävi. Hautauduin aatoksiini ja vietin paljon aikaa koneen ulkopuolella. On tehnyt hyvää, mutta ajatuksia en valitettavasti saanut irti töistä. Takaraivossa pyörii hullun lailla jo syksyn tunnit ja suunnitelmat treeniohjelmien ja luentojen suhteen. Huippua on kuitenkin ollut oman kehon kuuntelu; Olen antanut itselleni aikaa palautua! Hyvä minä :).

Kuntosalilla en ole käynyt kertaakaan loman aikana. Sen sijaan olen tehnyt metsälenkkejä juosten ja kävellen. Mökillä jo perinteiseksi muodostunut aamulenkki saarijärven ympäri on suosikkini. Pituutta lenkille tulee vain 6,4km, mutta maasto on vaihteleva ja ympärille mahtuu niin suppia, harjuja, puita, järviä kuin metsämansikoitakin mustikoiden kera.

Toissapäivänä sain itseni pelästymään kunnolla, kun bongasin tieltä nuoren kyykäärmeen, joka oli varpaista vain 30cm päässä. Kiljahdin naisellisesti ja hyppäsin kunnon kaninloikan ylöspäin. Jos jotain on oppinut pelkäämään, niin käärmeitä! Matkalla tuli vastaan myös yksi vaskitsa, mutta onneksi en sit enää juurikaan hätkähdä. Harmiton elukkahan se on.

Kelit ovat olleet kokonaisuudessaan kurjia. Vettä ja kylmyyttä piisasi pitkälti 2,5 viikkoa, jonka vuoksi vesi on ollut koleaa ja kalastamassakin tuli oltua parhaillaan toppatakki päällä :D. Outoo puhua kesälomasta, kun luntakin ehti tulla snadisti. Tämä viikko on ollut ensimmäinen oikea kesäviikko ja lomaa on jäljellä enää viikko.

Huomaa, että loman aikana on tullut syötyä normaalista poikkeavasti. Odotan arkeen palaamista, kun pääsee ns. rutiineihin kiinni.

Reissattuakin on tultu! Loma on heitellyt minua pohjoiseen, länteen ja etelään.

 Juhannus kaupungissa! Ennakkoluuloista huolimatta oli kyllä ihana ilta! Vaikka mökilläkin olisi viihtynyt, niin voin kyllä sanoa juhannuksen onnistuvan kaupungissakin. Koivunoksat, kynttilät, sauna, vihta, ruoka, juoma ja seura <3 TOIMII.

 

 

Vanhempien luona tuli käytyä myös pari kertaa. Välimatkaa meillä on about 400km, joten jälleennäkeminen on aina mieleenpainuvaa. Tilaa on vaikka millä mitalla, p, hoidetut pellot, upea piha puutarhoineen ja kissat saa aina hymyn huulille.

 

Särkänniemessä! Aikaa viimekerrasta on noin 15 vuotta. Kuvassa Koiramäen asukkeja :). Olin kirjaimellisesti kauhuissani ja peloissani, kun menin ensimmäiseen laitteeseen. Näytti huipulta sivusta katsottuna, mutta todellisuus olikin jotain aivan muuta:  Half Pipe!!! Luulin kuolevani. Noloa, mutta totta! pienestä ripsimisestä huolimatta päivä oli onnistunut! Illan kruunasi Ukkometsossa syöty ateria ja myöhemmin ommoteltu siskon tekemä torttu :).

 

Lappeenrannassa oltiin miehen kanssa yksi yö. Käytiin tekemässä kaupunkikierros ja nopeasti meni 3h. Käytiin linnoituksessa ja satamassa katsomassa hiekkaveistoksia. Aiheena veistoksissa oli musiikki. Tunsin itseni pieneksi veistosten rinnalla! Ensi vuonna uusia aiheita katsomaan.



- Mira

 

 

Lähtö lähenee

Huomenna lähtee lento! Oon jo ihan täpinöissäni. Pyörä pitäisi vielä purkaa ja pakata, rahaa pitäisi vaihtaa ja ja ja....

Koirat menee tänään hoitoon illalla, niille kävin ostamassa ison kasan herkkuja ja nappulaa eilen. Ja poikkeuksellisesti ne on saanu nukkua sängyssä yöt :) Kolme viikkoa on pitkä aika, tulee kova ikävä niitä.

Viikko sitten lauantaina kävin ajamassa Lahti-Helsinki etapin SF Tourista. Jos kiinnostaa pyöräily Suomessa ja vähän rennompi ei kilpailu, eikä verenmaku suussa polkeminen niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan tapahtumaan. Mukana on joka vuosi todella eri tasoisia pyöräilijöitä ja ihmiset on todella huippuja! Kilometrejä tulee päivässä noin 100 ja tapahtuma kestää viikon. www.sftour.fi

Lauantai sattui olemaan tosi lämmin päivä ja onnistuin polttamaan nenän ja selkään jäi aika hyvät rajat!

Mulla on ollut vähän huonoa onnea pyörän kanssa. Ketjut katkesivat maanantaina Haagan paloaseman kohdalla. Heitin suutuspäissäni ketjut roskikseen ja myöhemmin iltapäivällä jouduin käydä dyykkaamassa ne sieltä kun tajusin että 50€ uusista ketjuista on aika paljon rahaa. Yritin mahdollisimman arvokkaasti ronkkia ne sieltä roskiksesta kun ihmiset tuijotti autoistansa :D samana päivänä mun auton jäähdytin levisi ja oon joutunut pyöräilemään treeneihin espoonlahteen ja oikeesti oon niin huono suunnistamaan Espoossa että eksyn siellä ihan jatkuvasti... vaikka kartalla katon että tohon suuntaan niin sitten oonkin mennyt päinvastaiseen suuntaan! 

Koitan päivittää pyöräilykuulumisia mahdollisimman usein. Pienissä kaupungeissa on yleensä aika huonosti kenttää.

Kävin päivittämässä kynnet sopimaan uuden pyörän kanssa :) aika päheet :)